Opettajan toimintaympäristö

OPPIMISRYHMÄ TERÄVÄT KYNÄT

Janne Laitinen, Paula Honka, Teija Tuomela, Leena Kolehmainen ja Jaana Virtanen.

Terävät kynät -oppimisryhmämme perehtyi Opettajan toimintaympäristön oppimistehtävä 4:ssä monenlaisiin asioihin, kukin oman mielenkiintonsa mukaan.

Janne on kiinnostunut visuaalisesta ilmaisusta ja tietotekniikasta. Hän tutustui tehtävässä tekijänoikeuteen, sen osa-alueisiin ja siihen liittyviin lakitermeihin. Janne käsitteli työssään myös EU-talousalueen tekijänoikeussäännöstöä.

Opettajan työssä on tarpeen tietää tekijänoikeuslainsäädännöstä ja vallalla olevista käytännöistä, koska opettajat tarvitsevat työssään opetusmateriaalina tekijänoikeuden alaisia teoksia. Jannen työssä käydään läpi materiaalin käytön mahdollisuuksia ja rajoituksia.

Esimerkiksi on tarpeen tietää, että opetus- ja kulttuuriministeriö on hankkinut keskitetyn digi-luvan kaikille ammattikorkeakouluille ja yliopistoille.

Digi-luvan avulla oppilaitosten henkilökunta ja opiskelijat voivat skannata painettuja julkaisuja sekä kopioida avoimessa tietoverkossa olevia aineistoja opetuskäyttöön. Etäopetuksessa luennon voi välittää suljetun tietoverkon kautta TV- kuvana tai vastaavana tai tallentaa opetusryhmälle myöhemmin esitettäväksi.

LÄHTEET:

http://creativecommons.fi/

http://www.kopiraitti.fi/

                     

 Paula käsittelee työssään osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisella tarkoitetaan toimenpiteitä ja käytäntöjä, joilla oppijan tunnistetut opintosaavutukset  tehdään läpinäkyviksi, dokumentoidaan ja arvioidaan.

Toiminnassa keskitytään yksilön todelliseen osaamiseen ja todentamiseen. Tunnustetut opintosaavutukset luetaan oppijan hyväksi virallisina opintosuorituksina.

Tärkeä perusasia on se, että opiskelija tunnistaa oman nykyisen osaamisensa sekä löytää kehittämistarpeensa. Se on aina opintojen lähtökohta. Opiskelija kehittää oman osaamisensa lisäksi myös työpaikan osaamista.

Osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella tähdätään siihen, että opiskelijan ei enää tarvitse opiskella niitä asioita, jotka hän jo osaa.

Hyväksilukeminen tarkoittaa sitä, että opintojen, harjoittelun, työn, harrastusten, kansalaistoiminnan tai lähestulkoon minkä tahansa toiminnan avulla hankittu osaaminen hyväksytään osaksi suoritettavaa tutkintoa tai kurssia.

Osaamisen tunnistamista voi ajatellen laajemminkin: se on myös työpaikkojen nykyisten ja tulevien osaamistarpeiden ja oppimismahdollisuuksien tunnistamista.  On tärkeää, että oppilaitoksissa ymmärretään yritysten prosesseja ja yrityksissä taas opiskelijan kokonainen opiskeluprosessi. Myönteinen kehä tukee parhaimmillaan myös opettajien työelämäosaamista; sen säilymistä ja kehittymistä.

Koulutuspolitiikan näkökulmasta osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on tarpeellinen työkalu, sillä se edesauttaa opintojen nopeutumista, mikä säästää yhteiskunnan varoja, samalla oppilaitosten läpäisyasteet paranevat. Osaamisen tunnistaminen myös kehittää opetussuunnitelmia.

LÄHTEET:

Saranpää, M. & Tunne5 -työryhmä. 2009. Osaamisen tunnistaminen. Työkirja ammattikorkeakouluille. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsinki.

Teija on paneutunut nuorten syrjäytymiseen, josta viime aikoina on puhuttu paljon. Tällä hetkellä on noin 110 000 nuorta vaille koulutusta. Heidän voi arvioida olevan suuressa vaarassa syrjäytyä.

Syrjäytymisestä puhuttaessa on tärkeää määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Sosiaalipolitiikassa syrjäytymisellä tarkoitetaan eri asiaa kuin oppilaitoksissa. Viitekehys siis vaikuttaa määrittelyyn. Teija käyttää tässä tehtävässä syrjäytymisen määrittelemiseen sosiaalista näkökulmaa, jonka mukaan syrjäytymisen vastakohtana nähdään yhteisyys ja osallisuus.

Teija kritisoi ajattelua, jonka mukaan yhteiskunnan voimavaroja ja taloudellisia resursseja on järkevämpää kohdentaa syrjäytymisvaarassa vasta oleviin kuin jo syrjäytyneisiin. Hän toteaa, että kysymys yksilön perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista. Ei voida rajata ryhmiä inhimillisen elämän ja palvelujen ulkopuolelle. Teija arvioi etsivän nuorisotyön toimivan napakasti, sen sijaan kouluissa koetaan resurssipulaa nuorten ongelmien edessä. Toisinaan resurssipulaan vetoaminen tuntuu myös tekosyyltä.

 Yhteiskunnan kannalta ajatellen nuorten syrjäytyminen tulee valtavan kalliiksi: yksi syrjäytynyt, yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt nuori maksaa elämänsä aikana  yhteiskunnalle noin miljoona euroa.

Opettajan halu ja kyky tarttua heikoilla olevaa nuorta hihasta riippuu muun muassa opettajankoulutuksesta. Siinä pitäisi käsitellä enemmän erilaisuutta, erilaisia oppijoita ja opetusmenetelmiä. Opettajan henkilökohtaiset kyvyt ja taidot kohdata erilaisuutta pitäisi myös ottaa tarkasteluun ja niitä pitäisi voida kehittää.

LÄHTEET:

Helne, Tuula 2002. Syrjäytymisen yhteiskunta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksia 123. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

Hämäläinen, Riitta & Liias, Suvi & Taarna, Varpu & Valkama, Airi 2007. Erilaisen oppijan käsikirja. Erilaisten oppijoiden liitto ry. Lukineuvola-hanke. Helsinki.

Juhila, Kirsi 2006. Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina – sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Kansanen, Pertti & Uusikylä, Kari 2002. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Rantala, Kati 2006. Syrjäytyneille turvaa vai tuomioita? Vaietut vankilakierteet ja vastuun jakautuminen. Teoksessa Kati Rantala & Pekka Sulkunen (toim.) Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia. Helsinki: Gaudeamus.

Opettaja lehti. Ilmestynyt 16.11.2012. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Nuoriso/nuorisotyoen_kohteet_ja_rahoitus/etsiva_nuorisotyo/liitteet/Oman_kokoinen_elama.pdf

Leena pureutuu omassa tehtävässään EVECT-menetelmään, joka on ammatillisessa koulutuksessa käytettävä oppimistulosten eurooppalainen siirto- ja kerryttämismenetelmä. Sen avulla tuetaan muualla suoritettujen opintojen tai muutoin hankitun osaamisen tunnistamista, tunnustamista ja hyödyntämistä osana tutkintoja.

EVECT-menetelmässä on kyse pitkälti samoista asioista kuin Paulan käsittelemässä tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Leena arvioi  järjestelmää järkeväksi, koska siinä  tunnustetaan muissa maissa jo suoritetut opinnot. Se taas helpottaa työssä liikkuvuutta Euroopassa. Suomen väestö ikääntyy ja eläköityy, joten täällä tarvitaan uutta työvoimaa myös ulkomailta.

EVECT-järjestelmässä tunnistetaan ja tunnustetaan Euroopassa suoritettu koulutus. Järjestelmä kuitenkaan ei kata muita maanosia, ei Afrikkaa, eikä Itä-Eurooppaakaan, joilta alueilta on Eurooppaan tulossa työntekijöitä.

LÄHTEET:

Autere, Hanna 2012. Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä - ECVET. Perusteet, toimeenpano ja vaikutukset. ECVET tulee, oletko valmis! -seminaarisarjan diat, 2.10.2012, Rovaniemi, Opetushallitus.

Jaana asuu Etelä-Savossa, joten kotimaakunnan tulevaisuuden strategia kiinnostaa häntä. Strategiasta ilmeneekin ilahduttavia piirteitä opettajaksi aikovalle: maakunnassa tapahtuu tämän vuosikymmenen aikana mittava työvoiman uusiutuminen ja työpaikkoja avautuu nopeammin sekä suhteellisesti enemmän kuin muualla maassa. Etelä-Savo onkin näin ollen eräänlainen väestön ikääntymisen ja sen seurausten laboratorio tulevina vuosina.

Jo melko pian edessä oleviin haasteisiin voidaan vastata tarjoamalla nuorille opiskelu- ja työpaikkoja. Haasteellisuutta lisää se, että valtion toimet eivät näytä tukevan maakunnan tavoitteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vähentämässä maakunnan toisen asteen oppilaitosten koulutuspaikkoja tuntuvasti. Se saattaa koitua ongelmaksi maakunnan työvoiman saamiselle, sillä muualle opiskelemaan lähtevät nuoret jäävät usein sille tielleen.

Venäjän läheisyys on eräs tekijä, joka kuitenkin voi tuoda uutta puhtia maakuntaan matkailijoiden ja täkäläisten palvelujen ostajien muodossa.

Koulutuksen keinoja varautua tulevaan on suunnittelu ja ennakointi, aikuiskoulutukseen panostaminen, oppisopimuskoulutus ja näyttötutkinnot. Myös monimuoto-opiskelu  ja verkko-opiskelu ovat tärkeitä keinoja lisätä aikuiskoulutusta ja parantaa työvoiman osaamista.

LÄHTEET:

Uusiutuva Etelä-Savo 2020 –maakuntastrategia. Etelä-Savon maakuntaliiton julkaisu 118:2012.