Oppiminen ja elämänkulku oppimispäiväkirja

Oppiminen ja elämänkulku oppimispäiväkirja

Janne Laitinen                                                                                       Oppimispäiväkirja

APOO3000 Oppiminen ja elämänkulku teht4.

1. Tehtävä

Aloin lukemaan kirjaa Kasvatustiede: pedagogisen ihmistyöntiede. Kirja oli hyvin syväluotaava ja olin välillä hyvin tuskastunut sen painotuksesta teoriaan. Olen opettanut toisen asteen oppilaitoksessa ja sen maailman yhdistäminen J. Hämäläisen & E. Nivalan kuvaavaan todellisuuteen oli hyvin haastavaa. Arkiset oppimistapahtumat luokkatilassa saivat hyvin teoreettisia selityksiä, jotka edelleen pilkottiin hyvin pieniin yksityiskohtaisiin osatekijöihin. Näiden osatekijöiden tarkastelun ja mietinnän kautta yritin ajatella opettajan ammatillista kasvua.

Tehtävän edetessä siirryin lukemaan johdatusta kasvatustieteeseen koska, oppimispiirissä valitsimme sen yhteiseksi lähdekirjaksi. Erilaisia oppimisteorioita pyöritellessä mietin että miten sitä osaa valita aina tilanteeseen sopivimman? Kokemuksen avulla jota voi kasvattaa vain opettamalla ja reflektoimalla omaa tekemistään aktiivisesti. Muistelin myös mitä opettamiseen liittyviä yhtymäkohtia minulla oli suhteessa kuvattuihin teorioihin. Kyllä minä paljon asioita tunnistan itsessäni, kuten esimerkiksi eettisiä kysymyksiä, arvopohjan ja päämääräkysymysten äärellä ollessani. Parasta antia kirjassa oli sen periaatetietämys ja kasvatuksen laaja-alainen lähestymiskulma. Olemme opiskelemassa työhön joka ei ole pelkästään yksilön kasvatusta johonkin tutkintoon vaan opettajan toimi on nähtävä laaja-alaisessa kulttuurisessa, yhteiskuntaa rakentavassa kontekstissa. Opettajan arjessa tämä kasvatustyö näyttäytyy ennen kaikkea asenne ja arvomaailmassa.

2. Tehtävä

Mitä osaisin kertoa? Rakas oppimispäiväkirja, aivoni ovat solmussa, syytä en tiedä mutta epäilen vahvasti Jean Piagetin olevan osasyyllinen. Hänen nimeä en entuudestaan tuntenut mutta nyt hänen teoriaansa olen tutustunut. Voi voi. Jännittävä huomio minusta että 1.tehtävässä ihmettelin kasvatustieteen tarvetta todistella tieteellistä asemaansa, ikään kuin paikkaa vakavasti otettavana tieteen haarana. Niin nyt 2.tehtävää tehdessäni huomaan olevani korvia myöten täynnä jotain ihme jargonia jota mielellään seuraisin ja lukisin konkreettisemmassa yhteydessä. Onko niin ettei maailmaa voi rakentaa käyttäjäystävällisesti? Onko mahdoton yhtälö olla ymmärrettävä ja uskottava? Kyllä kai, ehkä minulla on vaikeat lähteet. Miksi alalla ei ole siirrytty mediamaailmaan luovasti vaan pakotamme itsemme lukemaan kirjoja jotka eivät sisällä kuvia, kaavioita tai mitään joka välittäisi sen tarvittavan informaation helposti, nopeasti ja täsmällisesti. Kyllä minä voin lukea kirjoja, ajatella lukemaani, suomentaa sivistyssanat mitkä ovat minulle uusia, se ei ole vaikeaa. Se on vain turhauttavaa koska, tiedän että on olemassa vaihtoehtoja. Olisi kustannustehokasta työskennellä ajan tasalla olevan materiaalin kanssa. Päivät eivät kuluisi, paperiin tulisi rivejä, tuska niiden tuottamista olisi pienempi. Käytännön kontekstin yhdistäminen olisi myös helpompaa. On välillä tunne että tiedän valovuoden mitan. Mitta on se kun mietin yhteyttä ammattikoululaisten oppituntia kasvatus- ja kehityspsykologiaan. Yhteys on olemassa kaikesta huolimatta. Tänään on sadepäivä mietteet sen mukaiset. http://www.youtube.com/watch?v=6fqC8jV6ZJs

Minulla on edelleen vahva oma muotoilijan ammattiolemus. Katson maailmaa muuttajan silmin miettien miten voisin edistää muutosta oikeaan suuntaan. Koulutukseni ja kokemukseni viittaa moderniin teknologiaan, palvelumuotoiluun ja käyttäjäkeskeisyyteen. Näiden lähtökohtien pohjalta tarkastelen, tavallani toteutan myös konstruktiivisesti oppia. On helppoa nähdä viitekehys mutta vaatii ponnistelua ylittää se. Aktiivinen opettaminen tässä kohdassa opintoja olisi eduksi kun, toisaalta se rajaisi katsonta kantaa, mikäli siihen ei kiinnitä riittävästi huomiota.

3. Tehtävä

Valitsin itsenäisesti tehtävän verkkopedagogiikkaa käsittävän osion, koska olen hyvin orientoitunut sosiaalisen median käyttäjä. Muotoilijan opinnäytetyössäni loin sosiaalisen median alustalla toimivan Elämäntarina – muistelukonseptin ikääntyneille. Verkkopedagogiikan käytännön kokemusta minulla on pöydän molemmilta puolilta. Olen opiskellut useilla verkkokursseilla ja olen myös omassa opetustyössäni käyttänyt verkkopalveluita varsin onnistuneesti. Lisäksi olen suorittanut luovaa tutkimus ja tuotekehitystyötä moderneilla verkkopalveluilla.

Tehtävän tekemisessä monipuolinen luonne viehätti. Oli varsin innostavaa miettiä käyttämien sovellusten merkityksiä opetus ja ohjaustyössä. Huomasin että tehtävän tekeminen pitkittyi ja pitkittyi, koska sanottavaa oli niin paljon.

Verkko mahdollistaa paljon mutta yksin se ei ole mikään auvoisaksi tekevä asia. Tärkeintä on hyvä vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä, tapahtui se vuorovaikutus reaalimaailmassa tai virtuaalisessa ympäristössä. Vuorovaikutuksen häiriötilanteessa oppilas kokee jäävänsä syrjään ja hän turhautuu hyvin nopeasti. Tällöin hänen motivaatio oppimiseen romahtaa. Opettajan oikeanlainen aktiivinen läsnä olo (myös etäläsnä) , palaute, kannustus ja rohkaisu suuntaavat oppilaan voimavaroja oikeanlaiseen tekemiseen. Tällöin syntyy onnistumisia, joiden ansiosta oppilaan itsetunnonkasvu kasvattaa häntä ammatillisen osaamisen lisäksi myös ihmisenä.

Verkkosovellukset voisivat olla vielä hieman paremmin käytettäviä ja proaktiivisia. Tällöin käyttämisen kynnys madaltuu. Yhteiskunnalla on vielä infrastruktuurin rakentamisen kanssa paljon tekemistä, varsinkin syrjäseutujen kanssa.  

Oppimispiirissämme alamme tekemään pedagogista kehitystyötä uusien teknologioiden parissa. Minusta on mielenkiintoista ja innostavaa päästä tutustumaan uusiin asioihin! Seuraavassa seminaarissa aloitamme Palaute –käsite tarkastelua ja sovellamme uusia teknologisia ratkaisuja yliopettaja Irmeli Maunonen-Eskelinen toimiessa vierailevana ryhmäkouluttajana.